.

Talvisodan Jalkaväkirykmentti 40:n perinneyhdistys on perusteilla

Talvisodan päättymisen muistopäivä on 13. maaliskuuta. Pitkään suunnittelemani JR 40:n perinneyhdistyksen perustaminen on vireillä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

JR 40 oli aivan poikkeuksellinen joukko-osasto, jonka muistoa pitää vaalia. Se oli muodostettu keski-iältään vanhimmista (keski-ikä noin  40 v.), heikoimmin koulutetuista ja huonoiten varustetuista miehistä. Erikoista tässä joukossa oli myös se, että kun heidät oli liikekannallepanossa kutsuttu aseisiin lokakuussa 1939, heidät kuitenkin kotiutettiin ikänsä ja varusteiden puutteen vuoksi takaisin perheidensä luo marraskuussa. Voi vain kuvitella sitä surua kodeissa, kun heidät haalittiin joulukuussa eri puolelta Suomea uudestaan aseisiin ja perustettiin JR 40.
JR 40:n sotapolku on lyhyesti kerrottuna seuraavanlainen: Miehet keskitettiin joulukuussa Ouluun ja siellä junaan. Hämmennys oli suuri, kun he totesivat 16. joulukuuta olevansa Lapissa Kemijärvellä. Seuraavana päivänä 17. joulukuuta heidät kuljetettiin Pelkosenniemelle, jonne venäläiset olivat edenneet Sallasta Savukosken kautta saartaakseen Kemijärveä Sallan tiellä puolustavat joukot.
Seuraavana päivänä 18.12. tapahtui todella odottamaton ja rohkea sodanjohdon ratkaisu. Rykmentti pantiin välittömästi hyökkäämään metsien kautta vihollisen selustaan. Pelkosenniemen puolustusta vahvistamaan jätettiin vain 1/3 rykmentistä. Loppujen lopuksi saarrostavasta hyökkäyksestä, eli koukkauksesta läpi Lapin lumisten metsien yli 30 asteen pakkasessa, pääsi hämärässä vain noin 500 miestä tavoitteeseen. On huomattava, että Pelkosenniemi on niin pohjoisessa, että näihin aikoihin ei aurinko nouse ja kaamoksen puolihämärää valoa on päivisin vain muutama tunti.Isku vihollisen selustaan ratkaisi taistelun, joka oli jo syntynyt, kun venäläiset olivat juuri samaan aikaan hyökänneet joen yli Pelkosenniemen kirkonkylään. Lapin sodanjohto Rovaniemellä oli jo varautumassa tappioon ja perääntymään, mutta yöllisen osin sekasortoisen ja kauhistuttavan lähitaistelun jälkeen hyökkääjät kääntyivät pakoon 19.12. Tie olisi ollut auki Tornionjoelle saakka, jos Pelkosenniemen taistelu olisi hävitty.
Heti taistelun jälkeen 29.12.1939 Rykmentin pääosa siirrettiin Pelkosenniemeltä Kemijärven itäpuolelle Joutsijärvelle. Yksi pataljoona jäi ajamaan pakenevia venäläisiä takaa Savukosken kautta kohti Sallaa. Joutsijärveltä venäläiset pakotettiin, yhdessä siellä olleiden puolustajien kanssa, itään päin takaisin aina Märkäjärvelle nykyiseen Sallaan asti 19.1.1940 mennessä. Tänne taistelut jumittuivat kuluttavaksi - osin asemasodaksi helmikuun loppuun asti, jolloin ruotsalaiset vapaaehtoiset ottivat rintamavastuun. Nyt rykmentin loppuun saakka väsyneet miehet, jotka jo luulivat selvinneensä sodasta hengissä, pantiin Kemijärvellä junaan ilman tietoa määränpäästä. Juna vei heidät Haminaan ja sieltä jatkui kuljetus Miehikkälän kautta Viipurinlahden taisteluihin ajaksi 5.-13.3.1940. Sotapolku päättyi 13.3.1940 rauhaan. Maaliskuun 13. päivästä on tullut muistopäivä.
Isäni kaatui Märkäjärvellä 3.2. kranaattitulituksessa. Hän toimi Oulusta asti JR 40:n 6. komppanian päällikkönä 2. pataljoonassa. Tunnettu kirjailija Pentti Haanpää oli isäni komppaniassa ja oli myös isäni kanssa 18.12. Pelkosenniemeä puolustavassa joukossa juuri siinä metsässä, missä sijaitsee taistelun muistomerkki. Hän kirjoitti talvisodan kokemuksistaan arvostetun kirjan Korpisotaa. Kirja ei ole 6. komppanian taistelukertomus, vaan romaani talvisodasta 1939-40. Valitettavasti Haanpää hukkui kalareissulla 1955, enkä ennättänyt tavata häntä ja kysellä isästäni ja Pelkosenniemen taistelusta. Hänen kirjansa on kuitenkin itselleni ja pojilleni arvokas muisto.
Kävin viime vuonna kesäkuun 19. päivänä keskimmäisen poikani ja hänen poikansa kanssa Suomen kohtalon osaltaan ratkaisseen Pelkosenniemen taistelun muistomerkillä. Kävimme samalla reissulla Kittilässä isäni haudalla sankarihautausmaalla ja Saksaa vastaan käydyssä Lapinsodassa 1944 poltetun syntymäkotini talon paikalla.
JR 40:n miesten ollessa jo vuonna 1940 ikämiehiä, ei meitä heidän lapsiaan ole kovinkaan monta enää elossa. Toivoisin, että saisin vielä yhteyden miehiin ja naisiin, joiden isät tai isoisät olivat aseveljiä JR 40:ssä.
Pentti Tourula
Res. kapteeni
Ruokolahti